sunnuntai 20. marraskuuta 2011

19:41

Vietin viikonlopun Helsingissä. Käytiin kattoo perjantaina David Garrettin Rock Symphonies-konserttia Finlandiatalolla. Oli ihan huikee konsertti kyllä. Ja huikeempi solisti! David Garrett on hyvännäkösin, taitavin, nopein, karismaattisin ja monipuolisin viulisti ketä oon ikinä nähny. Hän kerto hauskoja tarinoita biisien väleissä, ja vallotti paitsi soitollaan, myös omalla esiintymisellä ja jalat maassa-tyyppisellä tyylillä.
Pieni pettymys oli se, että kun tultiin paikoillemme katsomoon, lavalla ei näkynytkään paikkoja sinfoniaorkesterille. Aiemmin nähdyissä konserteissa oli ollut tosiaan orkesteri vielä bändin lisäksi, mutta tuo keikka vedettiin ilman. Mutta pettymys laantui, kun bändi alotti soittaa: mielettömän taitavia soittajia kaikki. Bändillä oli myös meininkiä esiintymisessään. Tunnelma oli kyllä kaikin puolin hyvä.

Äiti osti miulle kaikkee kivaa, käytiin Kiasmassa kattoo ARS 11 näyttely (upeita juttuja!), syötiin hyvin, tavattiin tätiä ja eksyttiin Valtterin kirppiksellekin. Helsinki oli kaunis. Ja vapauttavampi kuin Joensuu. Siellä se ankeuskin näyttäyty jotenkin romanttisemmassa muodossa kun täällä.  Iloinen yllätys oli paluumatkalla VR:n ilmainen junaverkko, thanks about that. Löydettiin myös loistava italialainen ravintola, jossa oli valtavan hyvää pastaa.





Tää päivä koostui siskosta, kahdesta kynttilästä, glögistä ja pipareista, ihmettelystä ja päivittelystä,  joulunavauksesta jota en jäänyt katsomaan, viltin alla oleilusta ja stressittömyydestä. Stressi alkaa hiipiä takaraivoon, mitä pidemmälle iltaa mennään. Kuuntelen jo siihen suuntaavaa musiikkiakin. Ehkä en anna sille valtaa vielä tänään.